Tunturi-pentue
äKeväällä pääsiäisen aikaan, kun taikavuoren noidat luudillaan sinkoilivat taivaalla oli Usvatassun Ainatyynilyylin aika lähteä sulhasiin kohti Keski-Suomea. Vierailussa oli taikaa, totisesti ihan Kesän taikaa, kun viisi pientä söpöläistä syntyi toukokuun lopulla juuri samaisena päivän kun isä Manu täytti vuosia ja kesä oli aluillaan.
Ensimmäisenä maailmaan klo 17.30 aikaan saapui hitaasti, mutta varmasti jämäkkä Karhun Taikavoima. Reippaasti tämä jääkarhun haastaja hamusi emon turviin odottamaan veljiä ja siskoja karhunpaini kaverikseen. Parin tunnin odottelun jälkeen klo 20.37 kurvasi maitobaariin iltadrinksulle pirteä blondi tyttönen Ainatyyni Pikku-Malla. Maailmanvalloittajan elkein antoi itseään odottaa komea kermapoika Haltin Taikajoikhu, joka juuri puolen yön aikaan klo 23.53 saapui kun saapuikin juhlistamaan kesänyön valvojaisia.
Tässä vaiheessa Aili emon avustajilla alkoi mielessä häämöttää, että ihanko kaikki viisi uutta Usvatassua olisi vaaleita kermapentuja, kunnes neljäs tunturi pentueen jäsen ilmoitti tulostaan juuri "pilkun" aikaan klo 2.30. Siinä yön hämärtyessä kuului kiljaisu, ei Aili emon suusta, vaan emon immeiseltä "Tämä on musta". No eihän tämä neito musta ollutkaan, vaan suklaanruskea sirpakka tyttönen Ainatyyni Ailigas. Eikä aikaakaan kun Ailigas kipaisi emon lämpöön jatkamaan makoisia unia.
Siinä sitten ihmeteltiin ja odoteltiin, odoteltiin ja vielä odoteltiin, että missäs se viimeinen viides pentu mahtaa viipyä. Aili emo söi, kävi ulkona ja antoi meidän ymmärtää, että voisitteko naiset mennä nyt nukkumaan, kun me kaikki muutkin alamme tässä aamun valjetessa pötkälleen. Hätä alkoi hiipiä hiljalleen mieleemme ettei kaikki taida olla kunnossa, joten ensimmäiselle autokyydille lähdettiin heti seitsemän jälkeen aamulla. Eipä siinä kovin pikälle huristeltu, kun vihdoinkin pikkuherra Sokostin Taikasoturi venytellen saapui valtakuntaansa klo 7.29. Liekkö Pöljä syntymäkuntana herraa vähän haitannu kun Räimällä piti käydä kääntymässä. Mutta mitäpä sitä ei näitten kultaisten karvatassujen eteen tekisi.
Yö vaihtui aamuksi ja aamu kauniiksi päiväksi. Pentujen touhuja siinä herkistyneenä katseltiin ja kaikkia kilvan ihasteltiin. Ovathan ne niin ainutlaatuisia, tai'anomaisen herkkiä tunturi-pentusia, jotka jatkavat omaa saagaansa Usvatassun seuratessa heitä, siellä jossakin tunturien tuulissa.
Kiitos Tiinalle Ailin sekä pentujen ensimmäisten viikkojen hyvästä huolenpidosta sekä synnytysavusta <3
Ensimmäisenä maailmaan klo 17.30 aikaan saapui hitaasti, mutta varmasti jämäkkä Karhun Taikavoima. Reippaasti tämä jääkarhun haastaja hamusi emon turviin odottamaan veljiä ja siskoja karhunpaini kaverikseen. Parin tunnin odottelun jälkeen klo 20.37 kurvasi maitobaariin iltadrinksulle pirteä blondi tyttönen Ainatyyni Pikku-Malla. Maailmanvalloittajan elkein antoi itseään odottaa komea kermapoika Haltin Taikajoikhu, joka juuri puolen yön aikaan klo 23.53 saapui kun saapuikin juhlistamaan kesänyön valvojaisia.
Tässä vaiheessa Aili emon avustajilla alkoi mielessä häämöttää, että ihanko kaikki viisi uutta Usvatassua olisi vaaleita kermapentuja, kunnes neljäs tunturi pentueen jäsen ilmoitti tulostaan juuri "pilkun" aikaan klo 2.30. Siinä yön hämärtyessä kuului kiljaisu, ei Aili emon suusta, vaan emon immeiseltä "Tämä on musta". No eihän tämä neito musta ollutkaan, vaan suklaanruskea sirpakka tyttönen Ainatyyni Ailigas. Eikä aikaakaan kun Ailigas kipaisi emon lämpöön jatkamaan makoisia unia.
Siinä sitten ihmeteltiin ja odoteltiin, odoteltiin ja vielä odoteltiin, että missäs se viimeinen viides pentu mahtaa viipyä. Aili emo söi, kävi ulkona ja antoi meidän ymmärtää, että voisitteko naiset mennä nyt nukkumaan, kun me kaikki muutkin alamme tässä aamun valjetessa pötkälleen. Hätä alkoi hiipiä hiljalleen mieleemme ettei kaikki taida olla kunnossa, joten ensimmäiselle autokyydille lähdettiin heti seitsemän jälkeen aamulla. Eipä siinä kovin pikälle huristeltu, kun vihdoinkin pikkuherra Sokostin Taikasoturi venytellen saapui valtakuntaansa klo 7.29. Liekkö Pöljä syntymäkuntana herraa vähän haitannu kun Räimällä piti käydä kääntymässä. Mutta mitäpä sitä ei näitten kultaisten karvatassujen eteen tekisi.
Yö vaihtui aamuksi ja aamu kauniiksi päiväksi. Pentujen touhuja siinä herkistyneenä katseltiin ja kaikkia kilvan ihasteltiin. Ovathan ne niin ainutlaatuisia, tai'anomaisen herkkiä tunturi-pentusia, jotka jatkavat omaa saagaansa Usvatassun seuratessa heitä, siellä jossakin tunturien tuulissa.
Kiitos Tiinalle Ailin sekä pentujen ensimmäisten viikkojen hyvästä huolenpidosta sekä synnytysavusta <3